Tulppaaneja kuninkaalle

Aistillinen romaani kelttitytöstä, jota elämä heittelee. Kaksiosaisen sarjan aloitus Tulppaaneja kuninkaalle vie Caitlínin merirosvojen kynsistä haaremin käärmeenpesään.

Eletään vuotta 1675. Utelias Caitlín-tyttö on perheineen matkalla Länsi-Intiaan, kun merirosvot kaappaavat laivan. Pian Caitlínin ja hänen äitinsä vapaus vaihtuu seraljin muureihin, ja Caitlínista tulee Lale, Tulppaani. Haaremissa, satojen orjattarien ja yöntummien eunukkien hornankattilassa on oltava jatkuvasti varuillaan: koskaan ei voi tietää kuka puukottaa selkään. Caitlínin aika valuu tiimalasissa ja hetki, jolloin hänestä tulee osmanien kuninkaan, Suuren Turkkilaisen jalkavaimo, lähestyy vääjäämättä. Sallimuksen oikusta kaikki muuttuu, mutta käykö niin liian myöhään? Alkaa uusi matka toiseen, pohjoisempaan hoviin. Siitä kertoo vuonna 2024 ilmestyvä jatko-osa.

Tulppaaneja kuninkaalle on suositun Kristiina Vuoren (s. 1967) kahdestoista romaani. Vuori törmäsi Ulrika Beata Tanton tarinaan FT Veli Pekka Toropaisen Facebook-päivityksessä. Oivallus, että Suomessa elää vielä tänäkin päivänä ihmisiä, joiden esiäiti on Konstantinopolin Suuren seraljin orjattaria ja Ruotsin kuningatar Ulrika Eleonoran kummilapsi, oli häkellyttävä. Vuoren ensimmäinen ajatus oli, että tässä jos missä on ainekset romaaniin, miksei vaikka kahteen. Kristiina Vuori nostaa romaaniensa päähenkilöiksi usein historiankirjoituksen ohittamia naisia, jotka ovat joutuneet taistelemaan onnestaan ja itsenäisyydestään, joka heille kuuluu.